Koh Sametin sametti

Torstaina keräsimme kimpsut ja kampsut, ja suuntasimme pikkubussilla keskustaan. Matkaseurueeseemme kuuluivat Mathilde Ranskasta, Ulli Saksasta ja minä. Victory Monumentilla seurueeseen liittyivät Isaure ja Inès, ranskalaisia molemmat. Reilut kolme tuntia myöhemmin saavuimme Ban Phenin laitureille, ja otimme lautan Koh Sametille, jossa Juha liittyi seurueeseemme.

Victory Monument

Suuntana sametti

Majoituspaikaksemme valikoitui Jep's Bungalows, kohtuuhintaisiin huoneisiin sisältyi mainiohko aamupala. Kirjahyllystä löytyi enimmäkseen ruotsalaista rantaluettavaa, mutta myös kaksi suomalaista opusta: Meren raivo ja Vanhan naisen lokikirja.

Mun hiekkalinnotus kesti yön yli!

Vanhan naisen lokikirjan pläräilyä. Se meni Etelä-Amerikkaan.

Ei ollu tosissaa pitkä matka majotuksesta rannalle

Iltapuolella rantaa valaisivat tulinäytökset ja kalastusalusten vihreät valot. Kalastusaluksia on aika liuta, niiden hohto näyttää avaruudesta katsoen tältä (italialainen astronautti majailee ISS:llä 11/2014 - 5/2015): https://pbs.twimg.com/media/B8J7Ge2CYAI64t3.jpg

Ihmistulihyrrä

Ruokailun jälkeen bilettämään (luminoivat maalit on illalla kivannäkösiä, mutta ainaki mun menossa ne sottaa yhen vaatekerran käyttökelvottomaksi), illan päätteeksi yöuinnille jäähtymää tanssiliikehdinnästä, ja sitten pehkuihin latautumaan seuraavan päivän haasteisiin. Lauantaina paluumatka kestikin vähän pitempään tietöiden takia, mutta paluu kampukselle tuntui siltikin sujuvan vähän nopeammin kuin olisi ollut tarvetta. Kaikenkaikkiaan Koh Samet oli hyvä rantakohde, sillä vähän rantoja seulomalla löysi ryysis-vapaata, hienoa, valkoisehkoa hiekkaa. Toisaalta kun saarella kuitenkin vierailee kohtuullisen paljon turisteja, myös palveluja löytyy sen mukaan, esimerkiksi juottoloita joka makuun.

Suitsukkeen polttelua molemmista päistä

Yhden torstain epistola

Heräilin kahdeksalta ilman kelloa, joten katsoin saaneeni tarpeeksi unta. Painuin aamulenkille leppoisaan, ei niin pistävän polttavaan aamuauringonpaisteeseen. 5 km sai riittää ensihätään, suihkuun ja aamupalalle energiataloon. Munakas, kasvikset, riisi ja kahvi 45 bahtia, eli reilun euron. Kävin lunastamassa SERDistä "tulostuslutikan" 100 bahdin panttia vastaan. Kortin käyttämisessä opastanut herra ohjeisti myös, että yksi tietokoneluokka on varattu lähinnä tulostamista varten, ja toinen tiettyjä ohjelmistoja käyttäville opiskelijoille, joten raporttien kirjoittelun saa hoitaa omalla läppärillä. Ainakaan energiaosastolla ei siis ole runsaudenpulaa atk-laitteista. Ostin kirjakaupasta keskustan kartan, hurautin pyörällä vajaan kilometrin päässä sijaitsevalle dormiasunnolleni, ja jatkoin AIT:n kampukselta parin kilometrin päähän Thammasatin yliopiston minibussipysäkille. Kyyti keskustaan maksaa 32 bahtia ja noin tunnin verran ties-minkä-arvoista-kenenkin-aika-nyt-sitten-on. Victory monumentilta jatkoin skytrainillä Saphan Taksiniin, elikkäs joen rannalle (Mae Nam Chao Phraya).

Wat Arun = Temple of Dawn

 Taksivene puksutteli jokea ylös; poistuin rantaan kiinalaisehkoon kaupunginosaan, jossa vierailin buddhalaisessa temppelissä. Sain ovella seremoniatarvikkeikseni seuraavat välineet: avautumattoneen tulppaaninoloisen kasvin, keltaisen kynttilän, suitsukkeet (2 kpl), paperinpalan (noin kolmasosa kämmentä), kultapaperia (noin sormenpään verran) ja kuminauhalenkin, joka piti em. komeuden kasassa. Sytytin suitsukkeen ensin väärästä päästä, ja seremoniassani jäivät käyttämättä mystilliset paperilappuset, mutta Buddha tuskin tästä etikettivirheestä tuohtunee.

ännu ett tempel

filtteröintiä

Kävellä-seikkailin kiinalaiskaupunginosassa, kunnes otin taksin päästäkseni metroasemalle Chatuchak Parkin liepeille. Pääsin parin kilometrin päähän kohteestani, Bangkokin pohjoiselle bussiasemalle. Taksi numero 2 sen sijaan vei minut metrolle. Takseille tuli hintaa yhteensä noin 150 bahtia. Metroilin takaisin etelään Lumphini-puistoon (oisko ollu 30-40 bahtia), jossa kiertelin turistimessuja erilaisia hedelmiä, sheikkejä (ei niitä haaremillisia) ja muita ruokia maistellen.

Lumphini puisto

Festivaalimaskotti

Ihmismassojen vyörymistä säesti josjonkinlainen (perinne?)musiikki, pikkukojuista kaupusteltiin hyödykkeitä kalannahkoista vuohirasvoihin. Huomautettakoon, että edellinen syödään ja jälkimmäinen nautitaan ulkoisesti. Illan hämärtyessä änkesin täpötäyteen skytrainiin (=maanpäällä kulkeva metro) palatakseni Victory monumentille. Paluu kampukselle, kännykän kuvat koneelle ja osa päivän kokemuksista blogin tekeleeseen, ja kappas, päivä onkin täynnä.

normipäivä

Liikenteen olemus tiivistettynä; mopolla pääsee etenemään, jos mahtuu

Orientoitumiset

Saksalainen, ranskalainen ja suomalainen menivät baariin. Sen pituinen se. Ensimmäisenä päivänä kampuksella lyöttäydyin jyväskyläläisen, saksalaisen ja muutaman ranskalaisen opiskelijan seuraan. Niinhän siinä sitten kävi, että päädyimme ranskalaisten, jotka olivat olleet Bangkokissa jo pitemmän aikaa, johdattamana Khao San roadin ihmisvilinään keskustaan. Googlen kuvahaku kyseisen kadun nimellä ei juurikaan välitä katsojalle sitä tempoa, jolla ympäristö ilotulittaa vierailijan aisteihin. Söin Pad thain, kyllähän siellä kadulla esimerkiksi skorpioneja työnnettiin nenän alle tikun päässä, mutta jäi se herkku tällä kertaa kokeilematta. Kävin toki esittelemässä paikallisessa onnelassa hieman tanssimuuveja, ja kun päälattia oli täynnä, siirryin sivummalle pienemmälle parketille, missä otimme jonkun taiturin kanssa myös vähän bättleä. Lähtiessämme pilkulla sivuparketillekin oli kerääntynyt musiikissa huojuvia ihmisiä, ja katsoin illan onnistuneen oikein hyvin omalta osaltani. Vesi muuten maksoi siellä bilettämössä noin saman verran kuin perus ruoka-annos, eli pyöreästi euron.

Paikkoja.

Samana tiistaiaamuna kun iltaretkemme loppui, alkoikin sitten rekisteröinti lukukaudelle sekä yleinen orientaatio-ohjelma. Eräällä AIT:n johtoportaan henkilöllä oli päräyttävä epävirallinen titteli, nimittäin "mother of internet". Internet Society nimitti Professori Kanchana Kanchanasutin internetin hall of fameen 2013, koska hän visioi Thaimaaseen sellaisen kätevän asian kuin sähköposti, ja proffa oli myös pioneerina internetin käyttöönotossa myöhemmin 80-luvulla. Puheenvuoroja pidettiin niin käytännön järjestelyistä kuin organisaatiokaavioistakin. Sattuneesta syystä keskittyminen oli allekirjoittaneella pienen ponnistelun takana, mutta seurasin tunnollisesti jokaisen puheen läpi. Tietty AIT:n paparazzi kävi sitten laittamassa meikäläisen koulun facebookin etusivukuvan päärooliin. Seksuaalisen häirinnän suhteen koululla on nollatoleranssi, ja tasa-arvotoimikunnan johtaja teroittikin opiskelijoiden mieleen, että epäillyt rikkomukset tutkitaan seikkaperäisesti; asianomaiset ristikuulustellaan, ja puhuja totesi olevansa suuri CSI tv-ohjelman fani. Tutkimuksen alkamiseen kuulemma riittää se, että katsoo toista häiritsevän pitkään ja intensiivisesti.

Ylempänä AIT:n etupihaa. Alempana koulun puistomaista miljöötä.

Keskiviikkoaamuna oli energiaosaston oma orientaatiotunti. Tutkimuksen ja opetuksen pääpainotusten mainittiin olevan uusiutuvassa energiassa sekä energiaosaamisen ja johtamisen yhdistämisessä. Edelliseltä lukukaudelta jatkavia opiskelijoita tilaisuuteen saapui vain kourallinen, ja ilmeisesti seuraavalla viikolla luokkatovereita saapuu lisää. Olen ainoa tänä kevääksi energialle vaihtoon (6kk) hakenut opiskelija, ja lisäkseni yksi toinen ulkomaalainen saapui suorittamaan tutkintoa (2-3 vuotta) energiaosastolle. Itse AIT on melko pieni instituutio, oppilaita on noin 2000, ja vieressä on Thammasatin noin 30 000:n oppilaan yliopisto (, jonka taksikuskitkin tietävät). Ilmoittauduin kursseille Solar Energy, Energy Economics Modeling and Policy Analysis ja Emission Mitigation in the International Context, koska kurssikuvausten (http://www.ait.ac.th/admissions/current-students/courses-offered.url) perusteella uskoisin niiden olevan hyödyllisiä tulevaa diplomityötäni ajatellen. Opintopisteitä näistä kertyy yhteensä 8 AIT credittiä, joka vastaa 20 kansainvälistä(/suomalaista) opintopistettä.

Ylemmässä kuvassa AIT Energian rakennus. Alemmassa kuvassa paikallinen vesilisko, joka käveli vastaan kämpälle mennessäin.

Lisää liskoutta.

Loppuviikosta kävimme pyörähtämässä Siamin ja MBK:n ostareilla keskustassa. MBK:ssa oli torihenkistä vaatekaupustelua tavallisten ostariliikkeiden lisäksi, ja Siamilla puolestaan mm. ökyautoja, pianokauppa ja vahamuseo. Future Parkin ostarilta mukaan tarttuivat sulkkis- ja pöytätennismailat.

Arvaatko ketä kuvassa on?

Matkaa ja majoitusta

Lento lähti Helsinki-Vantaalta seitsemän maissa uudenvuodenaattoiltana. Lentoyhtiön ruokatarjonta vastasi kuultuja tarinoita, ja palvelu pelasi muutenkin hyvin. Takapenkin lasten suusta kuulee totuuden: "Äiti. Tää on parasta lentokoneruokaa ikinä!" Hox! Viihdekeskuksen kosketusnäyttö toimi ainakin itselläni parhaiten, kun painamiseen käytti yhtä aikaa sormenpäätä ja kynttä. Lähtökiitoon suosittelen Straussia (kuvittele mielessäsi 2001 Space Odyssey), ja laskukiitoon tietenkin Wagnerin Valkyriat (Apocalypse Now).