Singapore - Fine city

Tällä kertaa olin saksattarien kanssa liikkeellä. Lennettiin viikonlopuksi (19.-22.3) Singaporeen kaupunkilomailemaan. Matkan alussa meinasi kehkeytyä henkilökohtaisen draaman aineksia, kun lentokenttätoimenpiteet venyivät sen verran, että loppukliimaksina juoksimme viime sekunnilla lähtöportille. Tämän jälkeen matka sujui vähän rennommin. Parin tunnin lennon jälkeen saavuimme Singaporeen. Fine city - Tarkoitti se sitten sakkoja tai fiiniyttä, ilmaus kuvaa hyvin kaupunkia. Julkisissa kulkuneuvoissa (ja monissa muissa julkisissa paikoissa) on kiellettyä syödä, juoda, tupakoida, kuljettaa haisevia hedelmiä (durians) tai roskata sakkojen uhalla (vaihdellen kymmenistä tuhansiin dollareihin).

Teretulemast Singaporeen; pitäkee lapsosistanne kiinni!

Harvat ja valitut pääsee.

 Hommasimme kolmen päivän turistilipukkeet (30 Singaporen dollaria sisältäen 10 dollarin pantin) julkiseen liikenteeseen, ja otimme metron Aljunied-asemalle muutaman sadan metrin päähän hotellistamme.

Mihkäs tuota ollaan menossa? (Sandra)

Metronmyötäsenä matkaan!

"Welcome to the other side"

Joo, missäs ollaa.. (Ulli)

Singaporen metro oli kyllä miellyttävä kokemus. Junia meni noin neljän minuutin välein, ja linjoja risteili halki kaupungin niin, ettei meidän tarvinnut turvautua takseihin koko viikonlopun aikana. "Metropalvelun" voi myös arvostella asemalle saavuttuaan, ja muilla asemilla on livenäyttöjä, joista näkee nämä arvostelut (esimerkiksi jos juna on myöhässä tai jotain).

Jep, juurikin se Marina Bay ja se venetalo.

Sama satama.

 

Vilmi heijastettiin vesiseinään.

Hiukkaskiihdyttimetki asennetaan täällä päi maailmaa pystyyn, koska ollaanhan Suomen alapuolella.

mmm aamupuuro..

..sammakoiden kera, mikäs sen parempaa.

Itsepäisiä.

Koska ei erikseen kielletty.

Ekopuisto.

Täkäläiset katajat kasvaa kertaluokkaa isommaksi..

..ja ne on samalla kävelyväyliä..

..ja katuvaloja.

Puiston energia tuotetaan biomassakattilassa (jolla käytellää myös absorptiojäähdytystä) ja aurinkopaneeleilla, tuhkat käytetää lannotteena ja sadevedet kanavoidaan systeemiin.

No sit Sentosaan.

Siel voi tehä vaiks näin..

..tai näin.

Taiteen raiskaamista.

Ajelin Sentosassa myös segwaylla offroadia, mikä oli toisaalta metkaa, mutta hinta-laatusuhde oli aika heikko siinä mielessä, että pääsi ajamaan vain pari noin 50m kierrosta (toki enemmän maksamalla saa puolituntisen). Puistossa olisi päässyt myös sellaiseen "vapaapudotustunneliin", millaisia Suomessakin on (rikkaita turisteja ja polttariporukoita varten?). Se lysti olisi maksanut muutaman sata dollaria. Sen sijaan kävin esimerkiksi kaupungin kirjastossa kuuntelemassa livemusiikkia ja lueskelemassa. Lopuksi mentiin vielä kaupungin katolle nauttimaan maisemista. Singapore on maineensa veroinen tyyriydessä, ja pisempi oleskelu alkaisi tuntumaan opiskelijan kukkarossa melko rivakkaan.

1-altituden näkymiä.

64. kerros.

 (Kuvien oikeudet omistavat Sandra & Ulli, tytöt räpsi viikonlopun aikana 1014 kuvaa, kiitos heille)

Koh Lipe

Kävimmä energiaopiskelijain kera 12. - 15.3 Koh Lipellä höntsäämässä. Lensimme torstaina Don Mueangista Hat Yaihin, jossa punkkasimme yhden luokkalaisen kotona. Perjantaina jatkoimme tilataksilla, kuten täällä päin on tapana liikkua, Pak Baran niemekkeeseen. Pikaveneet kuljettivat sitten muutaman muun saaren kautta Koh Lipelle. Kuvathan sen kertoo paremmin.

Koh Lipe, Andaman Sea. Matkanteko saarelta toiselle tapahtui näillä pikkupaateilla.

On hiekka polttavaa. (epäonnistunut panoraamakuva luo niin photoshopmaisen tunnelman, että oonkohan mä oikeesti missää ollutkaan? Kuitenki laittelen näitä kuvia vaan jostai kellarista Suomessa.)

Ihan yksikseen ei toisaalta näillä pienillä saarilla pääse oleskelemaan.

Lähdimme snorkkeloimaan, ja matkanvarrella pysähdyimme Ko Hin Ngamilla.

Meijän paatti.

Abishek (Intia), Phyo & May (Myanmar), minä, Jennifer (Thaimaa), Jean & Norman (Vietnam).

Juu, elikkäs jos viet kiviä, niin saat tuta Tarutaon kirouksen: 1. Kuolettavia onnettomuuksia 2. Perhe-elämä pirstaloituu 3. Menettää viran/ statuksen 4. Menettää kiinteistön ja omaisuuden 5. Menettää elämän.

 

Mutta Tarutaon kirous ei vihjaa mitä tapahtuu, jos käyttää niitä kiviä tornin rakentamiseksi.

Another groufie.

Ryhmämö?

Postikorttimomo.

Tiesitkös että auringonvalolla kestää kymmeniä tuhansia vuosia matkata auringon keskeltä auringon pinnalle, josta se matkaa 8 minuutissa Maahan, jossa immeiset katselevat sitä sitten  kännykkäkameran kautta.

Sunnuntaina sitten käännetyssä järjestyksessä pikaveneeseen, tilataksiin, lentokoneeseen ja takaisin AIT:n huomaan. Snorklailu oli mainiointa!

Etelän pikajuna: Vietnam

1726 km & 34h. Eräänkinlainen viikonloppu tuli nyt sitten vietettyä Vietnamissa. Etukäteen vähän kävi mielessä, että onkohan kovin fiksua lähteä junailemaan aikataululla, jossa ei ole varaa pysähdellä mihinkään, mutta reissun päällä tuntui kyllä juuri päinvastaiselta; juuri aikaa tuntui olevan mielin määrin. Lensin siis tenttiviikon jälkeen perjantaiaamuna Don Mueangin kentältä Bangkokista Ho Chi Minhiin, elikkäs Saigoniin. Siellä hieman ensin harhailtuani (kävin jossain tavaranlastausasemalla) löysin juna-asemalle, ja ostin lipun Hanoihin (Reunification Express S2). Juna lähti sekunnilleen 19:30:00  Ho Chi Minhistä, ja saapui viien maissa sunnuntaiaamuna Hanoihin.

Ho Chi Minh, juna-asema.

Veturi.

Liikenne Saigonissa oli jokseenkin vekkulia siinä mielessä, että mopojen virta kadulla oli jatkuvaa, oikeasti tauotonta. Paikallisia katselemalla sitten selvisi, että tien yli pääsee kun luottaa omaan voimakenttäänsä; kun hiipii oikein hitaasti, mutta päättäväisesti kadunreunalta keskiväylän suuntaan, liikennevirtaan alkaa muodostua kävelijän-mentävä-aukko, joka sulkeutuu liikkujan perässä. Tuli mieleen niitä kapeiden katujen liikennevirtoja (ja puolityhjiä busseja) katsellessa, että mitähän sitten kun näillä kaikilla on varaa autoon.

Lauantai-aamunkoitto Namissa.

 No mitä mä sitten tein riisipeltojen katselun ohella? Lueskelin ja kirjottelin, söin eväitä. Sellasta perusjunailua.

Tunneli lähestyy.

Jep, sinne mennään.

Tunnelissa.

Valoa tunnelin päässä!

Koin oikeastaan vain yhden hetken matkan aikana, että mitähän jos pysähtyisi, kun taksi ajoi sadeaamuisessa Hanoissa jonkinlaisen kukkatorin ohi, ja ne värit vaikuttivat uhmaavan muun kaupungin harmautta. Mutta taksi painoi ohi ja päädyin lentokentälle torkkumaan. Junassa olin saanut muutaman tunnin sikiöasentounta, olishan siellä makuuvaunupaikkojakin ollut, mutta sainpa ainakin penkkilipullani autenttisen matkakokemuksen. Peseydyin hygieniaräteissä ja viihdytin itseäni keksimällä tarinaa. Mitähän ne siinä riisipellon kupeessa varttuvat nuorukaiset mahtoivat ajatella katsellessaan mietteliäinä ohi painavaa junaa?

Sinänsä mielenkiintone konsepti laittaa maisemaikkuna vessaan, onhan se kiva että voi vilkuilla lentokentän parkkipaikalle urinaalilta, eiku.