Chiang Mai & Songkran: Norsukuiskausta ja kylmiä kylpyjä

Matkustin bussilla pohjoiseen (10h) Chiang Maihin viettämään Songkrania (13. - 15.4), eli vanhan ajanlaskun mukaista uuttavuotta/ vesijuhlaa. Kolmipäiväisiin kekkereihin kuuluu karnevaalimainen käytös ja ohikulkijoiden kastelu vedellä. Ehkä Euroopassakin voitaisiin kerran vuodessa viettää samankaltaista juhlaa, jossa unohdetetaan sosiaaliset tabut, tai suoremmin sanottuna, on sosiaalisesti hyväksyttyä keljuilla kuin nelivuotias. Päästää paineet systeemistä. Ventovieraat tulevat kadulla kaatamaan ämpäristä jäävettä (hitaasti) niskaan, ja se on tarkoitus ottaa hymyillen vastaan uudenvuodentoivotuksena. Perinne lienee kenties menettänyt hiukan otettaan ideallisesti siitä, että viilennetään hyväntahtoisesti ja kunnioitusta osoittaen kanssaihmisten oloa vuoden kuuminpaan aikaan sille, että kaduilla käydään täysimittaista vesisotaa kaikki kaikkia vastaan.

(tässä olisi kuvia festivaalista jos omistaisin vedenpitävän kameran)

Sunnuntaiaamuna suuntasin mahout-koulutukseen baanchang elephant -parkiin. Aloitimme päivän ystävystymällä ronsuihin syöttämällä niille sokeriruokoa ja banaaneja. Kärsäkkäitä oli kaiken kaikkiaan muistaakseni 46 yksilöä, ja banaanit suorastaan vietiin käsistä. Leirille otetaan huostaan kaltoin kohdeltuja yksilöitä esim sirkuksesta tai "katutakseina" toimineita otuksia, ja opas kertoi että yhtenä tavoitteena heillä on paikallisten kouluttaminen norsutietoisiksi, jotta ihmisten ja näiden mammuttien yhteiselo sujuisi saumattomammin. Täytyy sanoa että vaikka aasian norsuja onkin sukupolvien ajan kesytetty niin oli siinä kyllä koko ajan vähän varuillaan kun liikkui niiden möhköjen seassa. Ja kun sitten opeteltiin norsulla-ajon perusteet niin ei kyllä paljon tuntunut siltä että olisi ollut ohjauksesta vastuussa. Jokaisella norsulla oli henkilökohtainen hoitaja (mahout), joka oli koko ajan vähintään parin metrin päässä, ja jolla tuntui olevan edes hatara kontrolli näiden jättien mielenliikkeisiin. Ei sillä että norsut olisivat olleet agressiivisia (tosin oli leirillä myös yksilöitä, joita oli kaltoinkohdeltu sen verran ettei niiden lähelle ollut menemistä), mutta ne säikkyvät helposti, tai ärsyyntyvät jos yrittää poimia maahan pudonneen banaanin niiden lähettyviltä, joten oli hyvä pitää mielessä tietty kunnioitus liikkuessaan niiden ulottuvilla.

 

 

Norsukyytiä

Karavaanimme

Dodi, minä ja Lilly

Water for the elephants

Entiiä pitikö ronsut enemmä banaaneista vai kylvyistä. Kuvassa oleva ihmisyksilö ei liity kommenttiin.

Norsuleirillä tapasin amerikkalaisen ja saksalaisen, joiden kanssa mentiin seuraavana päivänä käymään doi suthepin temppelillä. Kukkulan päällä olevalle luostarille noustiin ensin serpentiinitietä puolisen tuntia, ja sitten kiivettiin reilut 300 rappusta. En laskenut, mutta kyltissä sanottiin niin.

Rappusia

"Äidiksi" nimetty otus

Ihan mainiot maisemat

Temppeliltä alas tullessa pysähdyttiin "vesiputouksilla", jotka sattuivat olemaan matkan varrella. Olipahan mukavaa se viileä vesi ja raikas "vuori-ilma"!

Ei nyt ihan Niagara kuiteskaa.

Tiistai-iltapäivänä käppäilin (muovipussitettuine) tavaroineni Mini Cost Hostellista rautatieasemalle, mutta sitä ennen poikkesin kirjakaupassa ja Red Brick Coffee shopissa. Jos on kahvin ystävä ja sattuu Chiang Maihin, kannattaa poiketa: https://www.google.fi/maps/@18.786579,99.010939,3a,75y,190.46h,86.18t/data=!3m4!1e1!3m2!1sF5-aS2k7jpuITRJpl6fiPw!2e0!6m1!1e1