Vimosia vitosia

Lauantaina 30.5. luovutin kampuskämppäni ja siirryin hotelliin viettämään viimeiset viisi iltaani Bangkokissa. Tai tulihan sitä vähän hotellin ulkopuolellakin oltua. Perjantaina, ennen muutto-operaatiota, kävin Bangkok Comedy Clubilla katsomassa Tom Rhodesin stand-up shown. Tapahtuman löysin muistaakseni bangkok magazinesta. Toinen paikka mistä paikallistapahtumia voi (netin lisäksi) seurailla on bangkok postin ilmoitukset (AIT:llä Hom Krun -kahvilassa voi hypistellä kovakopiota lehdestä jos sellaisesta nauttii). Sain kaupattua kyseisen kahvilan edessä uskollisen polkupyöräni viisi minuuttia ennen taksiin istumista(, mikä oli mielestäni aika hyvin, saksalainen vaihtarituttu laittoi kymmenkunta artikkelia myyntiin ja sai kaupaksi vain henkarit. Vähän nauroin sisäänpäin kun se ostaja halusi multa kopion passista, johon allekirjotin lauseen "olen myynyt tällä päivämäärällä oheisen polkupyörän". Puhutaan kuitenkin noin viidestä eurosta kauppasummana. Sitten se vielä tuli takaisin mun luokse ja pyysi vetämään henkselit yli siihe mun passin ja viisumin paperikopioiden päälle, kaipa ettei niitä voi väärinkäyttää johonkin).

Tällä mä siel kampuksella kurvailin.

Taikauskoiset hupsut.

Minun piti mennä lauantai-iltana katsastamaan CinemaWineHouse, missä harrastuksenomaisesti katsellaan leffaklassikkoja ja vähän muitakin, mutta matkattuani ensin venetaksilla jokea väärään suuntaan ja takaisin, puoleen väliin päästyäni, missä viisi taksia kieltäytyi minua viemästä "mittarilla", päädyin sitten tavalliseen leffateatteriin central plazalla.

Live-musiikkia Central Plazalla.

Sunnuntaina suuntasin Bang Na:han, koska olin lukenut että Bitec -messuhallissa olisi IT-tarvikkeita. Olihan siellä, mutta aika pienessä mittakaavassa ja tarjoukset eivät olleet mitenkään erityisen paljon listahintoja parempia. Bang Na:n sky train -aseman vieressä oli myös "farmer's market", jossa myytiin orgaanista ruokaa. (Kääntyneekö pikemminkin "luomuksi", en tiedä, mutta ei se mitenkään erityisen hiilipitoiselta musta maistunut). Lähettyviltä löytyi myöskin pari luistelukenttää (yhdeksännessä kerroksessa), olihan mukava käydä pyörähtelemässä tunteroinen. Eikä tarvinnut ainakaan hävetä omia luistelutaitoja siinä ympäristössä. Lievensin muutenkin Pohjola-ikävääni, kävin nimittäin luistelun jälkeen kahvilassa syömässä jäähileitä. Mitäs muuta sunnuntaina.. ai niin, luin karttaa aasialaisturistille kun se oli vähän ilmansuunnista sekaisin.

Maanantaina menin keilaamaan, samassa paikassa pääsi myös laulamaan karaokea pienessä huoneessa, tuli sitten sitäkin testattua. Karaoken jälkeen kävin vielä jalkahieronnassa, missä tarjottiin myös teet. Subi-päivällisen jälkeen alkoikin väsyttää sen verran että päädyin hotellille torkkumaan.

Toi Statham on luonnossa aika paljon pienempi heppu ku sen leffat antaa ymmärtää..

Tiistai. Lienikö väsymys siitä merkkinä, mutta seuraavana päivänä iltapuolella alkoi nousta kuume ja vatsakin meni sekaisin. Kenties olin saanut aurinkoakin muutaman tunnin päiväretkelläni turhan pisteliäästi. Katsoin tiistaina nimittäin kartalta isoimman viheralueen, mikä silmiin osui, ja ajattelin mennä sinne lueskelemaan kirjaa ja rentoutumaan. Vähän ihmettelin, kun kartasta katsottuna alueelle johti vain yksi kulkuväylä, ja muuten se oli vesihaudan ympäröimä. Noh, löysin perille, mutta porttia lähestyessäni minut pysäytettiin, ja alkoivat udella, mihinkähän luulin olevani menossa. "Chitlada puistoon", vastasin. "Ei tänne voi turistit tulla, tää on kuninkaan palatsi". Jahas, no sepä ainakin selittää nuo rynnäkkökiväärein varustetut sotilaat partioimassa tuolla vesihaudan takana. Eipä siinä, jatkoin matkaa, kun kartalla näkyi heti vieressä toinen puisto, jossa näkyi olevan myös eläintarha. Kun saavuin seutuville, oli niin kuin olisin tullut johonkin poliisikonferenssiin. Nähtävästi myös kyseisessä Dusit -puistossa oli jotain hallintorakennuksia. Vaikka alue olikin avoin turisteille, en halunnut ihmetellä palatseja tahi katsella häkitettyjä eläimiä, vaan koitin löytää karttaan kirjoitetun puistoalueen. Kierrettyäni perimetrin ympäri alkoi selvitä, että ne alueet, jotka eivät olleet sotilaiden ja poliisin aitaamia ja vahtimia, olivat aidattu eläintarhalle. Katsahdin taas karttaani, ja huomasin lähettyvillä kansalliskirjaston. Hieman harhailtuani (ensin minut käännytettiin kansallisarkiston ovella) löysin kirjaston sisäänkäynnin. Kirjasto oli remontissa ja avoinna ilmoitettiin olevan seuraavat osastot: tiede ja teknologia, filosofia ja kulttuuri, sekä lehtiosasto. Onneksi oli oma kirja mukana, ja pääsimpä sitten ilmastoituun huoneeseen pariksi tunniksi pitämään siestaa päivän kuumimman hetken. Tältä reissulta palattuani alkoi tosiaan tulla vähän kehno olo, ja taisin nukahtaa hotellissani joskus kahdeksan tietämillä.

Keskiviikkona suunnitelmissani oli ollut Muay thain elikkäs nyrkkeilyottelun seurailu Ratchadamnoen stadionilla. Sen sijaan koomasin kuumeessa hotellilla viimeiset hetkeni Thaimaassa, mutta onneksi muutama tunti ennen lennon lähtöä kuume laski ja pääsin suht koht voimissani matkaamaan. Lennot menivät hyvin, ja perjantaina 5.6. kahdentoista jälkeen olin laukkuineni Helsingissä. Kyllä tuntui hyvältä palata Suomeen!