Indonesia - Bali: Mereltä turpiin

Matkustin 22. - 26.5. Indonesiaan Balille moikkaamaan Elisaa ja Anttia, jotka ovat kärvistelleet kyseisessä lokaatiossa työharjoittelussa tammikuusta lähtien. Sen verran on ahkera pariskunta että näinköhän niitten työnantajat päästää niitä takaisin Suomeen lainkaan. Kyllähän oli mukava saapua Denpasarin lentokentälle kun oli ystävät vastassa :) Tungettiin mun samsonite skootterin jalkatilaan ja päräytettiin baanalle. Kakspuolikkaalla skootterilla pääsee ihan näppärästi mutta voi siinä vaaran paikkaakin tulla kapeilla kujilla. Todistettiin paikallista liikenneonnettomuutta viereiseltä kaistalta, kun (yhdellä) skootterilla liikkeellä ollut perhe ajoi koiran päälle, minkä seurauksena kyseinen kotitalousyksikkö meni vähän mukkelis-makkelis. Äidillä oli onneksi refleksit paikallaan, ei päästäny lasta sylistään ilmalennon aikanakaan, niin vaikuttivat kaikki selvinneen säikähdyksellä. Paitsi se koira.

Mun näköalaa liikenteeseen. Tässä ollaan vähä isommalla väylällä heti kentältä lähettynä.

Ekan majapaikan idylliä.

Takapiha.

Kun olin saanut laukun säilöön ja vaihdettua simmarit jalkaan, lähettiinkin sitten rannalle hommaamaan surffitukat! Vuokrasin soft boardin kun olin aivan (meri-)ensikertalainen, Elisa ja Antti antoivat puolen minuutin teoriapläjäyksen surffauksen saloista, ja sitten painuttiinkin aaltoja päin. Meri otti meidät syleilyynsä, tai pikemminkin antoi ihan huolella turpiin. Tuli sellaista valkoista vaahtopäätä niin tiheänä kampana, että hyvä kun ehdin nousta takaisin laudan päälle edellisen aallon kuohuihin viskomana kun seuraava jo jyrisi kohti. Myöhemmin oppi hieman millaisella rytmillä kovimmat aallot tulivat ja missä kohtaa rantaa, mutta alkuun sai ponnistella aika lailla vain saadakseen huomata taakse vilkaisemalla, ettei ollut edennyt rannasta paria kymmentä metriä kauemmaksi. Seuraava vaikeus tulikin sitten siinä että siirtyisi aaltojen rahtitavarasta matkustajapuolelle.

Kun ensin ponnisteli muutaman kymmenen metrin päähän rannasta sopiviin asemiin, josta voisi koittaa nousta aallon kyytiin, kului monta yritystä ennen kuin alkoi kehittyä tuntuma, missä vaiheessa sopivan aallon saapuessa sen kyytiin voi yrittää. Ja aluksi tunnistin "sopivan" aallon lähinnä siitä että Elisa merkkas niitä mulle. Mutta pääsin mä lopulta aallon kyytiin, ja ekana päivänä pääsin pari kertaa nousemaan seisomaan laudalle. Laudalla tasapainoilu tuntui huomattavasti helpommalta verrattuna siihen hankaluuteen, mikä piti ensin selvittää, että pääsi ylipäätään kyytiin. Sain sen verran harvakseltaan "aallon-kyytiin-lähtöjä", että en juuri päässyt harjoittelemaan esim. sellaista seikkaa kuin ohjaus. Jos aalto otti kyytiin, sitten menin suoraan sinne mihin aalto vei, oli edessä muita räpiköijiä taikka ei. Vaikka porukkaa olikin aika paljon, en törmäilly juurikaan, mitä nyt Antin kanssa vähän ajauduttiin kerran samalle linjalle, ja seuraavaksi sainkin selvitellä sen laudan narua mun kaulan ympäriltä. Onnistuneista yrityksistä ja omasta kehityksestä sai kuitenkin mukavasti virtaa, ja oli kaiken kaikkiaan todella mukava päästä kokeilemaan surffausta. Kolmessa päivässä ei vielä kummoisesti kartu taitoa, mutta pääsipähän kuitenkin maistamaan mistä tässä jalossa lajissa on kyse.

Eka surffipaikka Seminyakissa.

Toka surffipaikka Kutassa.

Surffauksen lisäksi syötiin hyvin ja viikonloppu sujuikin leppoisasti niiden toimenpiteiden rytmittäminä. Kävin mä vähän hiekalla juoksemassakin, ja tuli siinä minirapuja väistellessä mieleen, että enpä olekaan koko vaihtoreissun aikana vielä kirmaillut rockyna rannalla, vaikka sehän on jokaiselle santaisen pinnan rajaaman meren äärelle saapuvalle ihan "must". Maanantaina menin toisenlaisen aktiviteetin pariin, pintaa syvemmälle. Osallistuin yhden päivän laitesukellusesittely -kurssille Tulambenissa.

Ensin opeteltii toimenpiteitä, esim käsimerkkejä altaassa.

Kun perusteet on hallussa niin painutaan mereen.

Joo-o

Veden alla tottui hengittämään aika pian. Tosin kellutuksen säätely keuhkojen ilmalla oli mulla aikamoista jojo-liikettä.

Nemoa etsimässä.

Toinen sukellus suuntautui II maailmansodan aikaisen hylyn uumeniin.

Jotain jännää näköpiirissä. Nähtävää oli Paljon.

Kuvista aistinee sanomattakin, että Balin reissu oli mainio kokemus, sekä sukellus että surffaaminen ovat suositeltavia kokeiltavia, jos tilaisuus tarjoutuu. Kiitoksia Elisalle ja Antille hyvästä seurasta, paikallisoppaudesta ja kyytipalvelusta.